maanantai 14. huhtikuuta 2014

Viimeinen kirjoitus

Noniin, se olis jäähyväisten aika...

Sain sponsorointisopimuksen Elite Fitness Oy:n / Team Sportlifen kanssa, ja sen myötä alan kirjoittaa uutta blogia heidän sivuillaan. Ei silti hätää, linkkaat tähän uuden osoitteen, uuteen blogiini, voitte käydä sieltä hyvinkin lukemassa uusia päivityksiä! Ja ne jotka nyt mua naamakirjassa näkee, niin siellähän mä aina julkaasen linkin joka kerta, ku oon asiaa kirjootellu tuonne!

On ollu ihanaa kirjootella tänne, ja ihanaa ku ootte jaksanu mu jorinoita käydä lueskelemassa! ;)

Mutta elämässä puhaltaa nyt uudet tuulet, ja suunta on uusi. Mikäli haluat, käypä tsekkaamassa sitä uutta blogia, ja mielellään jatkossakin täältä! =)

-Suski-

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

FINAALIIIIIN!!!!!!!!!

Jep, kisoista on kotiuduttu! Kisat meni ihan mahtavasti, ja fiilis on jotakuinkin paras mahdollinen! Ja nyt, minäpä aloitan hieman kauempaa, ajasta ennen kisoja. ;)

Paljon tehtiin töitä, ja pari viikkoa ennen kisaa tuloksia alkoi näkymään jo silmää miellyttävästi.

Vähän habaa ja vatsalihaksia =) 


Kisoja edeltävänä keskiviikkona kävin suihkurusketuksessa, ja se onnistui paljon paremmin edeltäjäänsä! Iho rauhottu heti, eikä kutissut. Vasta muutaman päivän päästä, kisojen jälkeisenä päivänä alkoi kutina, mutten tiedä oliko se vaan jotain stressin purkautumista. Torstaiaamuna nappasin itestäni sitten sellasen kisakuntokuvan, jossa näkyy sekä rusketus että muokkautunut kroppa. Tässähän tämä.



No, torstaina lähettiin sitte Helsingin päähän ja vähän sukulaisiakin siinä nähtiin. Heistä nyt en ala tähän kuvia laittamaan, kun en ole kerta lupia kysellyt. Ne kuvat on tuola ihan omissa muistolaatikoissa! Käytiin kaupoissa ja vaihdeltiin kuulumisia. Parina aamuna heräsin heti viiden aikaan, kun pari lintua alko mekastaan heti ikkunan takana. No ei siinä, pienes väsymykses kaikki oli päivän loppua kohden mentäessä aina vaan mukavampaa: kaikki nauratti! ;)

Ja sitten koitti se kisapäivä. Suurin jännitys oli jo voitettu, mutta silti kyllä vähän kutkutteli vatsanpohjassa. Ehdittiin ajois terminaaliin ja hyvis ajoin laivaan. Mä menin heti aamusta laivaan, Heimo tuli tätinsä kanssa vasta illemmalla ite pääristeilylle, jossa me suuret tähdet esiinnyttiin! ;)

Päivä oli harjoitteluntäyteinen, ja meidät laitettiin esiintymiskuntoon kampaajien ja meikkaajan avulla. Päivä meni tosi nopeesti, ja kun meillä oli vielä niin älyttömän hyvä porukka koossa, niin hauskaa oli! Kyllä olikin kivaa sakkia! Tuli taas niin mahtavia muistoja, jotka lämmittää mieltä kauan aikaa! <3 Aivan mahtavia naisia, parhaita mahdollisia! =)

Piti sitte hytissä tsekata vielä, onko ne vatsalihakset tallella! ;) 
Kävin aina hytissä syömässä omat evääni, niin pysyi tuo paketti kasassa loppuun asti. :D 


Ja sitte, se kello pärähti ja mentiin lavalle. Mahtavaa musiikkia, mahtava tunnelma ja uskomaton fiilis! Heti ku kuulin musiikin ja näin ne ihmiset, mut valtas taas niin mieletön energia, että tuttavame jännitys päätti lähteä soutuveneellä kotiin ja poistui keskuudestamme. ;) Ihan mahtavaa!

Meillä oli lavalla viis kierrosta, ensin esittelykierros, jossa meillä oli Six Deucen trikoot ja treenipaidat päällä. Sitten oli Disturbin vaatteet ja meitä haastateltiin. Seuraavaksi oli talent-kierros, jossa jokainen tyttö sai tilaisuuden esitellä omia vahvuuksiaan. Mulla se oli kahvakuula. Päällämme oli noi ykköskierroksen trikoot sekä Sport Life Nutritionin treenipaidat. Tän jälkeen oli pieni tauko, jossa tanssiryhmä piti esityksen. Esityksen jälkeen oli bikinikierros, jota seuras heti perään iltapukukierros. Kaikki kierrokset, koko esitys, meni tosi hyvin. Ei moitteen sanaa kenestäkään, edes minusta. ;)

Tässä ekakierroksella.
Meininki oli ihan huippua!

IHANAT Disturbin vaatteet!

Paidan selästä tykkäsin niiiiin paljon! <3

TAlent-kierros.
Lavalle saapuminen.

Pienet polvistumiset ;) 

Ja punnerrukset, tietty!

Tässä olen just suoristamassa selkää ja vetämässä olkapäitä taakse.
ELI hyvä ryhti ei todellakaan ole tämä. ;) 

Biksut.
Huomaatteko mikä sädekehä mun päälle laskeutuu. :D

No vähän parempaakin puolta siinä :D 

Ja perus poset :D

Iltapuku.
Voi että mä tykkäsin tosta letistä! :D

Siinä jo oltiin niin onnellista jatkoon pääsyn johdosta.
Piti kyllä tippaa pidätellä ettei meikit levii. ;)

Ja kisan jälkeen vielä kännykkäkameraotos,
jotta pääsin läheisimmilleni lähettämään kuvan
ja ilmoituksen jatkoon pääsystä! =) 


Sain isältä ja Miialta myös aivan ihanat Better bodiesin treenipöksyt! Oon pitäny niitä nyt jalas eilisen ja tän päivän, on ne vaan hyvät! Ja tällainen uus toppikin mulla on! Tällä asulla olin suunnitellut esiintyväni talent-kierroksella, mutta me saatiinkin sinne sitten kisoista vaatteet.



Ja ihanaa, kun rakas Heimo oli mukana reissulla, ja hänen tätiään oli myös tosi ihanaa nähdä !! Jäätiin Heimon kans sitte kisojen jälkeen vielä porukalla juhlistaan, ja kyllä meillä olikin mukavaa! 

Mestari ite. <3

Väsähti sitä sitte tämä mestariki, lopulta. 
Aattelin jo et eikö tuosta miehestä koskaan lopu virta. :D 

Että tällaista täällä!!!

Seuraavat kisat järjestetään Viking XPRS Tallinnan miniristeilyllä 26.4.2014 samalla aikataululla kun nyt viimeksi. Nyt vaan äkkiä lippuja varailemaan, kuulkaa! Minä odotan jo kuin kuuta nousevaa että saan taas tämän porukan nähdä! =) Ja päästään taas kisatunnun huumaan. ;) 

Nyt mä painun syömään ja laitteleen treenikamoja tuonne kuosiin. Hejdå! <3

-Suski-





keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Ennen kisoja

Noniin, tiedän lupailleeni kuvia siitä suihkurusketuksesta. Kuvia ei nyt kuitenkaan, lupailuistani huolimatta, ole tulossa. Siinä kun kävi niin, että tulos oli ihan kamala. Rusketuksesta oli jotku ihmeen näyte- tai vastaavat aineet loppu ja tuloksen näki vasta seuraavana aamuna. Iho oli sitte läikikäs ja täynnä valumajälkiä ja ihan ku p*:n värisiä tahroja. En siis käynyt FinEst:in paikassa, vaan kävin toisessa, nimeltä mainitsemattomassa, kun se oli kerta lähempänä. Sillä oli ollut jotain vikaa suuttimessa, siis... äh, aloitan tän lauseen alusta, menee sekavaksi. :D ;) Siis tää toinen paikka, jossa kävin, niin sen suihkuruskettajan laitteen suuttimessa oli ollut kaiketi jotain vikaa, ja se oli räkinyt sitä väriä pitkin ihoa. Lisäks iho kuivi tosi pahasti, ja reisistä iho halkeili, puolen sentin syvyisiä railoja meni ristiin ja rastiin, ja oma ihonväri näkyi alta. Eli enpä mennyt sinne kisarusketustani hakemaan.

Tänään käytiin sitten toisessa paikassa, joka sijaitsee Seinäjoen ydinkeskustassa. En sen paikan nimeä ala kertomaan julkisesti, koska en ole pyytänyt lupaa sen mainostamiseen. Tää oli hyvä paikka! Laite oli puhdas ja tosi hyväkuntoinen, ja laittaja ammattitaitoinen. Ihoa on kutittanut edellisen suihkurusketuksen jälkeen tosi pahasti, ja nyt kun tää uus SR laitettiin, niin iho rauhoittui heti ja on ollut paljon levollisempi mieli! Lopputulos oli todellakin tyydyttävä, ja lihaksetkin erottuu (mukavana plussana tähän) oikein mukavasti!

Täällä on saanut tehdä vaikka ja mitä kisajärjestelyjä. Nyt on kaikki viittä vaille valmista. Pakattukin on, tai kamppeet on laukun vieres. Laitan ne huomenna laukkuun, koska jos tänään laittaisin niin huomenna epäröisin oliko mukana nyt ihan kaikki, ja purkaisin laukkua jokatapauksessa tarkistusteni kanssa, heh. Huomenna saa lisäks tehdä eväät reissua varten, en ala niitä erikseen mittailemaan vaan otan vaan raaka-aineet mukaan, sekä keittiövaa'an. Homma hoituu siten mukavasti reissun päältä, ihan samalla tavalla ku kotonakin!

Koko ajan vaan innostus kasvaa ja ootan niin innolla ensinnäkin perjantaita, kun nähdään mun sukulaisia niiiiiin piiiiiiitkästä aikaa!! <3 Ja lauantaita, jonka jännityksestä oon ainakin tähän mennes päässyt irtautumaan ajattelemalla, että nyt mennään vaan pitämään hauskaa! Hih. Ja illan päättyessä tietää sitten, pääseekö jatkoon vai ei.

Jatkoon pääsy olis tietysti tänhetkisen elämäni suuri unelma. Moni on tsepannu mua, salilla jopa jotkut joita en tunne, on tulleet sanomaan, hei kuulin sun kisasta, tsemppiä. Niin ne vaan jutut kulkee pienissä piireissä, heh heh. Ja ite toivoisin niin kovasti pääseväni jatkoon, ja tietysti voittavani. Mutta vaikka en voittaiskaan, niin ainakin saan paljon kokemusta ja uusia muistoja lämmitettäväksi myöhemmin! Ja nyt nään ihania sukulaisia, ja, ja, ja... Ai että, mulla on taas tällanen ilta ku oon ihan innoissani. En malttais mennä nukkuukaan, kun reissu jo polttelee kantapäissä. Vielä hetken pitää jaksaa odottaa. ;)

...

Siinä pakkuutouhuis löysin kaapista yhren mekon, jota pidin viime kesänä serkkuni häissä. Kokeilin sitä ylleni, ja ihmetyksekseni, vaikka lihasta onkin tullut lisää, se sopi aivan hyvin mulle! Itse asias se näytti istuvan paremmin nyt, ku viime kesänä. Mahtavaa! Pakkasin sen sitte varuuksi mukahan, tierä vaikka sitä tarttiskin jossain vaiheessa reissua. ;) Tosi kivaa, kun on niin komee kangas ja niin komee mekko, joka ei mee heti pilalle ku sen pukee yllensä. ;)

No joo, kuvia ei siis nyt tällä(kään) kertaa tuu, mut seuraavaan päivitykseen tuleeki sitte kisapäivitystä ja saatte tietää, pääsinkö jatkoon. Toki naamakirjassa sen päivitän kyllä heti jahka vaan kynnelle kykenen, oli tulos sitten millainen tahansa. Ja kuvia lupaan laittaa sitte kaikkien näiden kuvattomien päivityksieni edestäkin!

No joo, mä ny meen nukkuun tyytyväisenä. Onneksi tämä rusketuskin nyt onnistui, ainakin tällä tietoo. ;) Todellisen tuloksenhan näkee vasta ylihuomenna, kun rusketus on parhaimmillaan! Kiitos FinEstille aivan mahtavasta ohjeistuksesta Seinäjoen suihkurusketusfirmojen osalta! Tämä oli kyllä nappisuoritus, tämä suihkurusketus! <3

Kuullaan! Pitäkää itsestänne huolta, ja ennen kaikkea: Pysykää kunnossa. ;)

Suski

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Lepopäivää!

Noniin, heippati vaan! Eilen lujaa Facebookis lupailin, et olisin jo eileen kirjootellu tänne lisää päivitystä, mutta enhän mä ny sitte keriinnykkään. Siihen tuli pari muuttujaa jotka vei päivän treenitki melko pitkälle iltapäivään, ja blogailulle ei jääny yhtään aikaa! Että anteeksi nyt kaikille turhasta lupauksesta! Nyt kuitenkin tulin päivittelemään tänne tätä tekstiä heti aamusta, et olis ees mahrollisimman lähellä tuota luvattua ajankohtaa. Eli tulin heti, kun voin, heh. ;)

Tänään on lepopäivä! Ei minkäänlaisia treenejä. Tuntuu silt ku olisin lomalla. Ainakin vielä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin illasta on jo aika rauhatoon ja närkästyny olo, ku ei mihkään oo saanu mennä purkaan energisyyttänsä. Hihi. Mutta nyt on ainakin vielä hyvä olla.

Normaalisti herään aamusin joko seiskaa vähä ennen tai vähän jälkeen. Tänään kuitenki heräsin vasta 07.40. Taitaa se treenailu alitajuntaanki vaikuttaa, kun näin lepopäivänä yhtäkkiä uni maistuuki pidempään. ;) Nukun kuitenki yöt oikeenki mukavasti!

No, tänään heräilyni jälkeen en oo siis paljoo ehtiny tekeen. Pyykit pistin koneeseen pyöriin ja makselin vähän laskuja. Eipä tuo laskunmaksu mukavaa puuhaa oo! Rahat lähtee tililtä ja tuntuu et mitään ei jää käteen. Eipä sitä oikeestaan mitään käteen jääkään, kun nyt näin oikeen konkreettisesti ajatellaan. Olis se niin kiva ku kaiken sais pitää mitä tilillensä saa, mut ei, kaikki on niin älyttömän kallista täs maailmas. Eipä siinä auta ku pienen ihmisen sopeutua, vaikka kuinka pannuun ottaaski.

Tänään en ny muuta sitte aiokaan tehrä ku siivota. Isä ja hänen vaimo tulee huomenna kyläileen, mitä on ootettu taas ku kuuta nousevaa. =) Eipä tää kämppä ny mitenkään kauheen sotkus oo muutenkaan, mut pintoja on aina hyvä pestä ja viedä vanhoja lehtiä ulos, jne. Että saa vähän sellasta entistä siistimmän tuntua. ;)

...

Treenit on menny oikeen hyvin. Eilisestä salitreenistä ei oo oikeen muuta mainittavaa ku se, että rasittaa ku ne ihmiset vaan istuu sielä laitteissa ja siinäs ny oottelet vuoroas sitte. Eilen oli reisikoukistuslaittees pari jätkää, olivat niin samanoloosia kaikin puolin, et tuumasin Heimolle, ovatkohan veljeksiä. Heh, heh. No mut jokatapaukses, ne oli siinä laittees ja ku ne lähti siitä, menin laittaan kamani laitteen vierelle ja aioin alkaa treenaamaan, kun toinen näistä pojista tuli siihen et hei me treenataan täs vielä. Olivat vissiin käyneet peilailemassa vaan välillä itteään, kun siinä peilin edessä seisoskelivat vieretysten ja puhuivat ja naureskelivat jotain. En pahemmin kuunnellu siinä vaihees koulutusta. ;) Olihan ne juomapullot jättäneet siihen lähelle koneen edustaa mut ajattelin et ne meni johonkin läheiseen laitteeseen ja pullot vaan jäi siihen. No, kyselin siinä et kuinka monta sarjaa niillä on jälellä, ja tuumasivat että kaksi. Sanoin sitte vielä suoraan niille, et "joo ku te lähitte tästä pois, niin sen takia mä tähän tulin". Lähinnä siks et tollanen on ihmeellistä mun mielestä et lähretään laitteesta pois ja sitte ei anneta kuitenkaan muiden käyttää sitä. Eipä Heimokaan näyttäny oikeen tosta niiden toiminnasta tykkäävän. Että näin. Pojat ei näyttäneet oikeen tykkäävän mun kommentista, mut treenasivat kyllä nopeeta ja lähtivät pois. Ja me päästiin sitte siihen laitteeseen.

Loput treenit meni oikeen hyvin, parin liikkeen paikkaa piti päikseen vaihtaa, ku prässis oli sellanen poika, joka aina ensin teki liikkeen, sit istu vähän aikaa, lisäs laitteeseen painoa, istu taas vähän aikaa ja taas meni hetkeks tekeen ja taas istuun. Sillä kesti siinä aika kauan, joten me tehtiin toinen liike siinä välis, mut heti ku oltiin valmiita niin prässi vapautuki, joten oli aika nappisuoritus sen suhteen. Ei päässy sykkeet pahemmin laskeen. ;)

Sykkeistä puheenollen! Toissapäivänä treenissä sykkeet nousi aika korkeisiin lukemiin, pistän siitä tähän kuvan alle.



Heh, ei oo mulla koskaan menny sykkeet noin korkeelle, ja en ees huomannu et ne nousi noin. Kyllä vesi valu totuttuun tapaan silmistä, mutta ei ollut niin mahdottoman raskas olo tai mitään. Kyselin valkulta mitä hän tuumaa, onkohan mun kello rikki. Valkku tuumas et ei oo rikki, ei tuota tartte pelästyä. Heimo sano sitte treenin jälkeen, et jos mä olisin kestävyysurheilija niin noi olis ihan mahtavat sykkeet, kehittymisenki kannalta. Tuli kyllä hyvä mieli! =)

Muutenkin mun leposykkeet on alkanu laskeen. Ennen jo pelkästään treeniin valmistautues mun sykkeet oli yli 90, joskus jopa yli 100. Nykyään ne on max. 72 ja sohvalla makoillessa oon kerran kattonu, niin oli reilu 60. Mahtavaa. Mulla on aina ollu korkeet sykkeet ja hitaat sykkeenlaskut, mut nyt se alkaa olla toisinpäin. Paitsi treenatessa ne edelleen nousee, todistetustikin, suht korkeelle. ;)

...

Voi mä oon alkanu niin haaveileen kesästä ja kesän ruoista sitte, ku saa syödä vapaasti. Mä oon eniten kyllä haaveillu vaan siitä grillimakkarasta ja Turun sinapista! :P Mä oon ihan mahoton grillimakkaran ystävä kesääsin. Viimeki kesänä piti melkeen joka päivä saaha grillimakkaraa. Sit kerran grillattiin porukoilla, ja söin siellä vissiin putkeen kolme niitä makkaroita, ja sen jälkeen ei enää tehny niitä mieli. Paitsi, et nyt tällä viikolla se on taas alkanu. No eileen sitte käytiin Heimon kans ohimennen jossain konetapahtumas joka järjestettiin jonkin liikkeen pihas ja sieltä sai ilmasta makkaraa, hillo-sokerimunkkia ja mehua. Heimo niistä nautiskeli, minä istuskelin syrjemmässä. Makkaraa ei Heimokaan saanu, sielä oli taas osattu niinki hyvin organisoida tää makkaranpaisto (kuten valitettavasti edellisinä parinakin vuotena), että makkarat oli loppunu grillistä ja kylmät oli vaa tiskissä joita he paisteli. Meillä oli niin kiirus aikataulu, ettei me keritty jäädä siihen ootteleen. Pullaa teki minunkin aluksi mieli, mut sitte ku mietin sitä vattakipua mikä siitä tulis, ei tehny enää yhtään mieli sitä pullaa. Heh, kiitänpä aivan erityisen vaikeaselkoista mahaani, kerrankin!, tämän kiusauksen voittamisesta. Siis ei kerrankin kiusauksen voittamisesta, se ny on arkipäivää, mut kerrankin saan mahaani jostain kiittää. ;)

Toki kesään on vielä aikaa ja aikaa on siihenkin kun saa syödä kaikkee erilaista ja mukavaa, mutta kun pitää mielessä että se aika on tulossa eikä tämä ruokavalio ole lopullinen, niin jaksaa taas aivan erilaasella fiiliksellä tarpoa matkaansa eteenpäin. Eilen ite asias mietin et voi kyllä käydä niinki et ku annetaan syyä mitä haluaa, ni aika nopeesti silti syö samaa mitä muullonki tuon mahan takia, se ku tulee kipeeks niin herkästi. Et eipä siinä kauheesti sitä ootettavaa oo. Terveellisemminhän mä ny elän ku silloon ku sain syyä ihan mitä huvitti, kuinka paljon ja millon huvitti. :D

...

Pitää muuten korjata tännekin asiaa, eli Plastiikkakirurgia Fin-Estin Seinäjoen toimipiste tekee kyllä niitä suihkurusketuksia, mutta ne tehdään Alajärvellä. Tää tuli esiin aikaa varatessani, mutta se ei kauan harmittanut, kun sieltä niin mahtava asiakaspalvelija kertoi Seinäjoen vaihtoehdoista, joihin voisin aikaa varailla. Nyt varasin sitten ajankin suht nopeesti toiseen liikkeeseen, ja sinne mulla on aika ens viikon torstaina ekan kerra. Katellaan vähän sävyjä ja kokeillaan, tuleeko allergista reaktioo tai mitään. Toivottavasti ei tulis, ne on kyllä niin kenkkumaasia noi allergiat!

Kisat sen ku lähenee! Tasan kaks viikkoa, mahtavaa! Yleisfiilis on mahtava, mut täytyy mun sanoa et on se jännityski sieltä jo vähän päätään nostanu. Meen silti paikalle omana ittenäni ja hoidan homman kotiin ittevarmana ja luottavaasena. Kyllä se siitä, kun ei vaan liikaa aattele sitä jännitystä. Mä oon muutenki niin kova jännittään, et se voi pilata sitte kaiken loppupeleis. Mut oon onneks oppinu jo vähän elään ton jännityksen kans eikä se ny niin pahaks oo enää viimeaikoona päässy! Mulla on vahva usko, että hengissä sieltä selvitään. ;)

Mua ehkä jännittää eniten se, et jos sielä kisois on jotain uusia esityksiä, ni jos niiden kuvioita en opi. Mut onhan siinä ny se päivä aikaa ensin opetella, ja opin mä ne hienosti viimekski, joten tuskin tuottaa ongelmia. Pääasia on, et ei epäile itteensä ja tekee kaiken niin kunniakkaasti et ei tartte katua jälkeenpäin. Yritän siis kaikin puolin kertoa mikä jännittää mut tuoda ilmi myö sen, et uskon kisan menevän hyvin ja saavani sen omalta osaltani kunniakkaasti päätökseen, vaikka jännitys nosteleekin päätään taka-alalla.

Mut hei, kaks viikkoa! Se on yks siivenisku vaan, kisat on ihan lähellä! En oo koskaan ollu noin suuris kisois, ja oon kyl niin innoissani! Laivallaki oon ollu viimeks joskus ala-asteikääsenä, joten laivallekin on ihan hirmu hauskaa päästä! Tästä tuli ny niin todellista ku maksoo noi risteilyliputki, ettei mitään rajaa! Nyt se on oikeen konkreettista sitte.

Kisan jälkeen mä lupaan laittaa tänne paljon kuvia. Oon jo Heimon nakittanu kuvaamaan aina välillä sielä kisois, niin saa ihania muistoja! Saa vaan nähä et kuinka sielä saa kuvattua tai mitään, miten lava on jne. Mut aika näyttää! Ja vaikkei saiskaan kuvia, niin muistot elää kyllä aina niin lämpiminä!

Muutenkin ittevarmuutta ja innostusta nostaa tää, ku n tehny ittensä kans niin paljon töitä. Työ ei saa olla turhaa, ja vaikka en jatkoon pääsiskään niin ei se kyllä turhaa ookaan! Vielä tulee paljon kisoja, jos vaan mun ja valkun suunnitelmat käy toteen! =) Ihan mahtavaa! Lisäks oma haaveeni omasta kropastani on kans käyny toteen: oon saanu lihasta enkä oo mikään roina-riuku enää, niinku ulle on pentuna tavattu sanoa. ;) Eli kaikin puolin aattelen, et mä oon jo tavallaan voittaja, kun oon jaksanu tehrä tällaista työtä ja oon ylipäätään päässy tällasiin kisoihin mukaan. Mutta; kun yhden vaiheen voittaa, tietysti sitä hinhiööttee uusia voittoja, joten päättävääsenä vaan noihin kisoihin!

Niin ja muuten; mitä enenmpi sinne tuttuja tulee, sen paree, eli lippuja vaan varailemaan Viking XPRS-risteilyltä! ;) Mä oon vaan soittanu sinne Viking Linelle ja sanonu et 5.4. miniristeily joka lähtee Helsingistä, laivaan astuminen alkaa klo 21, risteily lähtee klo 21.30 ja sielä risteilyllä käydää Fitness Cover Girl-semifinaali. Kyllä ne on sen hetken ettimisen jälkeen aina löytäneet! ;)

...

No joo, josko tää hehkutus ny sais alkaa riittään ja mä painuisin tonne aamutohinoihin ja siivoilupuuhiin! Mahtavaa lauantaita kaikille! =)

Suski

torstai 20. maaliskuuta 2014

Monenlaista

taas meni hetki siitä, kun oon viimeks kirjootellu. On ollu ny vähän haipakkaa niin kodin ku treenailujenki kans, ja ny sain sitte vähä luppoaikaaki ilman, et on taju kankaalla koko aika. ;)

Aloon tos miettimään, et oon tosi vähän kertonu ylipäätään kisoista mitään. Kisoista on tullu sivumennen aina mainittua, mut ei tarkemmin, et mistä täs hommas on kysymys. Mähän siis olin syksyllä 2013 Fitness Cover Girl-kisojen esikarsinnoissa Kauhajoella, josta pääsin jatkoon. Nyt samaisten kisojen semifinaalit on 5.4. Helsingistä lähtevällä laivalla, Viking Line XPRS-risteilyllä.

Siihen on nyt valmistauduttu sitte sieltä karsinnoosta lähtien. Treenien ja ruokavalion lisäks on tullu harjooteltua kävelyä ja esiintymistä. Kisaan tuli keksiä oma talent-esityskin, jota on nyt hiottu ja harjooteltu ahkerasti. Lisäks kisoija varten tuli ostaa korkeemmat korkkarit mitä mulla karsinnois oli, ja niiden kans on saanu opetella kävelyä oikeinkin ahkerasti! Noin kuukautta ennen kisaa tulikin sitte ilmootus, että kisoissa tulis olla myös täyspitkä iltapuku. Saatiin aikalailla järjestellä asioota, et sen hankinta tuli mahdolliseksi, mutta nyt sekin roikkuu henkarilla, valmiina kisoihin.

Eli kaikennäköistä on saanu täs valmistella kisoja silmälläpitäen! Paljon on tullu opittua uusia asioita ja haastettua itteensä kaikinpuolin, ja vaikka tuntuu et suht iso duuni on jo takana, niin se varsinainen koitos on vasta edessäpäin.

Kisan yhteistyökumppanina toimii niinkin suuri yritys kuin plastiikkakirurgia Fin-Est! Mahtava juttu! Mun täytyy varailla kisaa varten suihkurusketusaikakin, ja oon nyt selvitellyt asiaa, ja Fin-Estin Seinäjoen toimipisteessä on tämäkin mahdollista! Ompa ihanaa, et kerrankin Seinäjoelta löytyy tarvitsemansa, eikä tartte lähtee siis merta edemmäs kalaan. ;) Pistän sinne viestiä ennenko lähretään salille, josko sieltä sitten ajan saisin. Vähän mua kyllä jännittää eka suihkurusketus, mulla ku ei siitä minkäänlaista kokemusta oo. Mutta kokeilemalla tuokin selviää, että millasta homma se sitte on!

...

Treenit on koventunu nyt sunnuntaista. Oon ollu aika puhki, nukun yhdet tai kahdet (päivästä riippuen) päikkärit päivässä, 1-2h kerrallaan. Ja tämä siis yöunien lisäksi! :D Äiti kehui eilen mun unenlahjoja kun kerroin, että toissailtana Heimo katteli telkkarista jotain ohjelmaa mikä mua ei kiinnostanu ja sovittiin, et sen jälkeen katellaan jotaki mikä muaki kiinnostais. Kysyin, voinko nukkua sen aikaa, ja vastaus oli myönteinen. Oikaisin sohvalle Heimon kainaloon, meni varmaan kaks sekuntia ja nukuin ohjelman loppuun asti. Äiti tuosta kummasteli, kuinka sainkin niin hyvin unta ja tuumasin vaan, että oon mä kyllä ollut väsyksissäkin. Ite oon tyytyväänen kun saan nukuttua, niin ei mee yliväsyn puolelle. Ja kun saan päivässä aina tehtyä kuitenkin ne arkiaskareet moitteettomasti niin, ettei tuo nukkuminen haittaa muuta elämää, niin mikäs siinä. Eipä se oo pois keltään, tuo mulle vaan lisää energiaa.

...

Ruokavaliosta sitte taas muutama sana. Haluun tässä vaiheessa täsmentää, että vaikka puhunkin täällä blogissa aina syömisestä niin se ei tarkota sitä, että mä syön jatkuvasti! Sain meinaan tässä taannoin palautetta juurikin tuosta asiasta, joten haluan sen nyt näin kaikille lukijoille täsmentää, että mistään ylensyönnistä tai vastaavasta ei tässä ole kyse.

Eli mä kirjotan ruokavaliosta siks, koska tää on mulle ihan uudenlaista, olla ylipäätään millään ruokavaliolla, ja puran fiiliksiäni tänne blogiin sitten. Josko joku toinen joka myös on ruokavaliolla, tunnistaas ittensä ja saisi sitäkin kautta voimaa jatkaa ko. ruokavaliolla huomatessaan, ettei olekaan yksin tän asian kanssa. Tää harrastus meinaan tuntuu kyllä yksinäiseltä välistä. Muut ihmiset syö niinku tykkää, ilman mitään rajotteita. Minä tuun purkkieni ja purnukoitteni kanssa ja saan ottaa vastaan kritiikkiä siitä, kun mikään ei kelpaa. Katselen siinä muiden herkutteluja ja tutkailen välillä kelloa, milloin minäkin saisin jotain suuhuni laittaa. Mutta en oo antanu sen masentaa (mitä se ei-niin-kannattavalla ajatusmaailmalla mahdollisesti voisikin tehdä), vaan oon pyrkinyt iloitsemaan jokaasesta ruokahetkestä ja siitä, että saan syödä hyvää ja terveellistä ruokaa, mistä vatsa ei tuu kipeeks ja mikä edesauttaa joka kerta mun kehitystä, ja joka kerta oon pikkiriikkisen pienen askelen lähempänä tavoitettani.

Lisäks nää ajat on välillä mukavia ja kevyitä, joskus tosi raskassoutuusia ja mun omaa oloani helpottaa suuresti, kun saan niitä vähän kirjoottamalla purkaa. Sen jälkeen oon taas täynnä voimavaroja, kun saan vähän huonoa oloa sisältäni pois. Vaikka en manaiskaan mitään ääneen, mutta kokonaiskuvan kartottaminen tänne blogiin kirjottelemalla helppaa kummasti!

Lisäks mä kerron kuulumisia täällä kaikinpuolin niistä kiinnostuneille. Mulla ei oo ollu pahemmin aikaa tavata tuttuja ja ystäviä ja oon kuullut että jotkut haluis tosissaan tietää mitä kuuluu, joten täähän on kaikkein aikaa säästävin tapa. Kerronhan mä yleisesti muutenkin kuulumisia: niin arkielämään ku treenailuunkin liittyen, enkä mä silti koko ajan treenaa tai koko ajan kamppaile arjen kanssa; nää kaikki asiat jakautuu omille osa-alueilleen mun pienen elämäni ympyrässä. Lisäksi mä kerron melki joka päivityksessä jotain Heimosta eikä sekään tarkoota, että mä olisin Heimon kans koko ajan: Heimolla on työnsä ja mulla on tää treenaaminen ammattimielessä (tai ainakin suuritavoite päästä joskus ammattipiireihin, mikä toki vaatii vielä rutkasti töitä).

Eli samalla tavalla kun mä kerron kaikesta muustakin täs blogissani, niin samalla tavalla mä myös kerron kuulumisia ruokavaliosta. Ja joskus ruokavalioon liittyvät tekstit on pidempiä lähinnä siks, et tää on kyllä joskus niin täyttä tuskaa. Ja tää on niin laaja käsite ja pitää sisällään niin paljon erilaisia kokemuksia ja tuntemuksia kuten itsensä kanssa kamppailemisen, että sitä tekstiä tulee kyllä tosi helposti!

Sitä sanotaan, että täyspainotteises treenaukses ite treeneillä on pieni osuus kokonaiskuvaan katsoen, ja valtaosan ympyrästä muodostaa ruokavalio. Josko tämä nyt avaisi vähän tätä tilannetta, että miksi mä kirjoitan niin paljon syömisestä, jos en kerta syö koko ajan. ;)

No joo, ruokavalio on nyt viime muutosten jälkeen pysyny samana. Tää on ollu mulle ehkä toisiksi helpointa aikaa; heti loppuvuoden ja alkukevään jälkeen. Toisaalta tää on ollu myös palkitsevinta aikaa: nesteet on lähteny hyvällä tahdilla, oon pirteempi ja tyytyväisempi itteeni. Treeneis saa päästää otsasuoni pullistellen ja joka treeni on entistä raskaampi, johtuen tästä ruokavaliosta. Ja jokainen ateria tuntuu kuin siunaukselta, koska sitä ruokaa on todella oottanu saavansa! Eli mitään sen suurempaa mainittemisen arvoosta ei nyt ruokavalioon liittyen tällä kertaa mulla oo kirjootettavana, ja kyllähän tuos tuli jo sen verta avauduttua, et eikö tämä oo jo käsitelty! ;)

...

Oon huomannu muuttuneeni määrätietoosemmaksi nyt tämän valmentajani tuoman uuden elämäntyylin myötä. En luovuta enää niin helposti missään asias, tuon tunteeni paremmin esille ja uskallan rohkeesti olla oma itteni. Ittevarmuus on noussu kohisten mutta kuitenkin niin, että oon tietoonen siitä kuka oon enkä kuvittele ittestäni liikoja. Välillä epäilen itteeni kyllä, että oonko nyt tarpeeks hyvä siinä ja siinä asiassa, tai että osaanko mä nyt varmasti tehdä jonkin jutun oikein. Mut siitäkin on selvitty, ku oon puhunu Heimon kans. Se on kannustanu mua tosi paljon eteenpäin.

Samoin valkun kans ku puhuu ja miettii ääneen, onko menny tekeen jonku jutun väärin, niin sieltä on tullu totuudenmukaanen vastaus siitä, onko tehty oikein vai väärin ja tsemppauksia jatkon varalle. Ainahan sitä jokaanen ihminen tekee väärin jotain asioita elämäs, mut sitä varten meillä on aivot; me opitaan virheistämme! Tarkootan vaan sitä, että mulla on niin mahtavat tukijoukot takanani ja mä arvostan niitä tosi paljon!

Oon huomannu myös herääväni joka aamu paljon onnellisempana, mitä heräsin esimerkiks puoli vuotta takaperin, puhumattakaan siitä millaisena nousin vuosi taaksepäin! Oon huomannu muuttuneeni ihmisenä tosi paljon. En tiedä huomaako sitä muut, mutta mä oon huomanu kokevani asiat eri tavalla; kypsemmin, vakaammin. Toki en mä mikään hissukka oo edelleenkään, kyllä sitä välillä räksyy ja paukkuu meilläkin, mutta niistäkin on selvitty. Esimerkiks ennen ku mä aloon olla nälkäänen, mua kiukutti niin mielettömästi ja aika nopeesti sen kyllä huomas kanssamatkustajatkin. ;) Nykyään ku oon nälkänen, oon hiljaa. Esimerkiks treenin jälkeen istun autossa hyvin rauhassa, en ees päätäni liikuta. Heimo jo tunnistaa musta sen piirteen: sillon ei kannata kysellä mitään. Se yleensä hölöttää mulle kaikenlaista. Heimo tietää et mä kuuntelen vaikken vastaiskaan. Mä en sillon avaa suutani, niin kaikki pääsee helpommalla, heh! Mutta tosiaan; viimeaikoona on tapahtunu kehitystä muuallaki ku fyysisellä puolella ja voin sanoa rehellisesti, että oon ylpee itestäni sen suhteen.

...

Oltiin viime viikonloppuna mun pikkubroidin rippijuhlilla, jonne tuli äidin puolen sukua kylään. Oli ihana reissu, vaikkakin raskas! Aivan mahtavaa oli nähdä sukulaisia, mutta sen reissun jälkeen olin kyllä tosi väsynyt! Se kaikki ikävä mikä purkautu kun niitä ihmisiä näki pitkästä aikaa, oli aika ylitsevuotava. Halailtiin paljon kaikkia ja vaihdettiin kuulumisia. Pikkuveli on taas niin komee puvussaan, ja isosiskona olin luonnollisesti hänestä ylpee! Pöytä oli laitettu koreeksi ja sielä oli jos jonkinnäkööstä leivosta kakkujen lisäksi. Mä en niitä voinu syyä, mutta hain Heimolle aina lautaselle lisää jotaki kakkua. Äiti tuli paikalla ja tuumas "oho", ja vastasin sille vaan et "ei ku mä vien nää Heimolle, pääsenpä ees jollain tavalla kytköksiin näiden herkkujen kanssa". Se päivä oli mulle kiusauksista tähän mennessä kaikkein suurin, mutta se voitettiin! Mä oottelin siinä sitte pari tuntia niiden herkkujen keskellä, ja painuin syrjään vetään omaa ruokaani. Sen jälkeen ei enää ees tehny mieli niitä herkkuja, ku sain ruokaa mahaani. Toki ei menny kauaa syömisen jälkeen, ku mua alko niin lujaa nukuttaan, et meidän piti lähtee kotiin. Mutta ejdittiin me ny sielä muutama tunti jo ollakin, ja ku juhlakalu itekin lähti kylälle kavereiden kans, katottiin mekin sopivaksi lähtee kotiin lepäämään. Juhlista mentiin videovuokraamon kautta kotiin ja katottiin leffoja. Heimo katteli, minä nukuin. Ja minä kattelin sitte niitä seuraavana päivänä uudelleen, jahka olin nukkunu ensin aamusta (yöunien päälle, oltuani välissä ensin pari tuntia hereillä) noin KOLMEN TUNNIN päikkärit. En tiiä mistä se väsy kumpus, mut sen jälkeen ei nukuttanu vasta ku illalla. Heh!

Mutta kyllä sukulaisia vaan oli ihana nähdä pitkästä aikaa! Heimo tuli sielä hyvin juttuun, ja mikäs tuola on ollessa kun on mukavaa porukkaa ja niin sosiaalinen mies ku olla ja taitaa. Se ei kyllä tuppisuuksi jää missään tilanteessa! ;)

...

Tänään pitääs vielä mennä salille. Heimon piti päästä aikaasemmin mut sille oli taas duunissa ilmootettu, et ajapa vielä yks kuorma lisää. Ny meni taas kaikki aikataulut ja suunnitelmat usiksi mut onneks se ei ny pidennä ku tunnin sitä päivää. Mä en yksin voi salille mennä ku tänään on sellanen treeni missä ehottomasti tartten varmistajan. Joten oottelempa täällä kotona sitte. Salin jälkeen vasta saa ruoan, eli voin kertoo et on vähän tuskanen mieliala mut tähän on sen verta tottunu jo, et alkaa olla melko turta koko kuvioon noiden työaikataulujen suhteen. Ei meinaan ollu taas eka kerta, ja tuskin jää viimekseksi. Eipä noille mitään voi, se on elämää.

...

Mutta mä ny meen laittaan sille Fin-Estille sitä viestiä ajanvarauksesta ja laittelen kuvia sitte suihkurusketuksen jälkeen lopputuloksesta!

...

Ihanaa toivon-torstaita kaikille! <3 Pysykää terveinä ;)

Suski

perjantai 14. maaliskuuta 2014

pitkästä aikaa!

Jäi vähän tämä kirjoittelu vähemmälle, kun armas tietokoneemme sanoi käyttösopimuksensa irti. Nyt on sitten uusi kone tässä käsien alla. Kaippa tästä sitten tykkää, kun tähän vaan ensin tottuu. Näppis on ihan erilainen, ja niin on konekin. Merkkiuskollisena Applen tietokone meille tuli, mutta tämä tuntuu jotenkin kamalan hitaalta. Kaippa tähän pitää jotain juttuja säädellä niinkun nykytekniikkaan muutenkin, mutta uskon tulevani toimeen tämän kojeen kanssa vähintäänkin yhtä hyvin kuin edellisen kanssa loppuaikoina, eli siihen ei kovin paljon vaadita. Heh!

Kisat sen ku lähestyy. 3 viikkoa ja yks päivä, eli ne on hyvinkin pian! Ruokavaliota on taas muutettu sitä mukaa kun kisat lähestyy, ja se on tuonut mukanaan toisaalta uusia haasteita, toisaalta taas helpotusta. Tämä ruokavalio kun on sellainen, että näläntunnetta ei ole ollut ekojen kahden päivän jälkeen. Oon positiivisempi koko ajan, ja kaikki kärttyisyys on alkanut hiipumaan pois. Toki iltaisin ollessani ihan rättiväsynyt, on saattanu pientä tinttailua tulla, mut sekin on jääny tiiviiseen muutamaan sanaan, joka on katkennu sitte joko siihen etten jaksa kiukutella tai siihen, että nukahdan. Jep, jep. Eli aika rauhallista on meillä sen suhteen ollu.

Ruokavalio on tuonu sellasia haasteita, että vaikka henkinen puoli kukoistaa suorastaan, niin fyysinen puoli ei niinkään. Voimavarat nyt luonnollisesti hupenee jatkuvasti. Eli on hyvin todennäköistä, et se ärtyisyyskin tulee sieltä vielä päätään nostamaan ennen kisoja. Lisäks on ollu pahoinvointisuutta, mutta se on onneksi alkanut helpottamaan. Oli mulla hirveetä turvotustaki tuos yhres vaihees mut valkku tiesi sanoa, et vedenjuontia tuli muuttaa. Mulla oli senki suhteen vähän väärä tyyli. Nyt on vatsa voinut paljon paremmin! Mutta tosiaan, kyllä tämä kuluttaa niin henkisesti ku fyysisestikin, tämä laji. Koska väsyttää, koska on ylipirtee, koska voi huonosti, koska on ärtyynen ja koska saa kauheita tunteenpurkauksia; hetkessä rakastaa jotain pientä pahvinpalaakin niin mielettömästi, ja vartin päästä voi olla tympääntyny kaikkeen. Aika normaalilta kuulostaa, vai mitä? ;)

No sitte treenit! Nyt ennen kisoja treenit on koventunu. Lisäks aikaasemmin vedetyt treenit tuntuu muutenkin paljon raskaammilta tän uuden ruokavalion myötä. Sunnuntaina oli mulla muutenki huono päivä, olin aika krätyynen ja todellakaan kaikki ei menny putkeen. No treeni oli tosi kova, ja siinä sitte yhres liikkees saatoin pari tippaaki vääntää, otti meinaan niin lujaa voimille! Mutta tää on vähä sellanen laji ja sellanen vaihe, että se on vaan jaksettava. Vaikka treenit onkin tosi kovia, on vaan pakko tehdä toistoja!

Esimerkiks sitte jalkapäivänä sattu sellanen, et otti voimille vielä pahemmin ku selkäpäivänä. Toistelin vaan itelleni, et kukaan ei oo väittäny tän olevan helppoa. Paina ny vaan, niin voit olla itestäs sitte ylpee. Kyselin myös iteltäni, et missä vaiheessa musta on luovuttaja tullu. Eli toisin sanoen potkin itteeni persiille aina, kun tuntu ettei jaksa. Treenin puolenvälin jälkeen oli yks tosi raskas sarja, ja niin mä väänsin toistoja samalla ku vesi valu silmistä. Jotkut naiset vilkas mua ihmeissään, heh. En siis marissu sielä kovaan ääneen, vaan ähisin ja murisin toistojen kans ja vesi valu ihan normisti silmistä ilman mitään extra vollotusta. Siinä joku jo pidemmälle treeneissään edennyt mies katteli mun touhua ja hymyili leveesti ja morjesti. Se taisi tietää, mikä on homman nimi, heh heh. Ja olin NIIIIN ylpee itestäni kävellessäni pukkariin ja keskittyessäni joka askeleella siihen, ettei jalat lähe alta. Oli se vaan aikamoinen treeni!

Oon huomannu, et näis treeneis tulee paljon muutakin eteen ku treenien raskaus ja ruokavaliossa pysymiseen omistautuminen. Nimittäin muut ihmiset. Voi pojat, että jotkut ihmiset on kovia arvostelemaan! En osoita tällä nyt ketään erityisesti, mutta puhun ihan yleisesti! Mua ei oo kertaakaan kehuttu tästä ruokavaliosta. Paitsi ihana isosiskoni, hänen kommenteistaan tuli tosi hyvä mieli! <3 Mutta muuten, on tullut vastaan vain paheksuntaa. Kuka sanoo ettei tää oo tervettä, kuka kysyy onko toi ny normaalia, kuka sanoo että otan tän homman liian tosissaan, ja jotkut ihan vaan nauraa päin naamaa. Multa on jopa kysytty, että tekeekö muut kisoissa näin, että kannattaako munkaan nähdä vaivaa. Totesin vaan, että en tiedä mitä muut tekee, eipä se mua kiinnostakaan. Tää on mun tapani hoitaa hommat. Niimpä; mä hoidan hommat täysillä. Enkä kersku! Vaan mun tyylini on aina se; jos mä jotain teen niin teen sen sata lasis, tosissani enkä tapaa luovuttaa. Näin se on. Ja mä uskon, et fitness-urheilijalle se luonteenpiirre on melkeinpä välttämätön, jos haluaa menestyä ja kehittyä.

On vaan alkanu harmittaan tuo, kun niin moni tietää mua paremmin.. Vaikka en mä niiden kommenteista piittaa tai ala niiden mielen mukaan tekeen yhtään mitään. Mä kannan vastuun kuitenkin, ja kisoissa katsoessani itteeni peilistä mä en voi syyttää ku itteeni siitä, kuka sieltä peilistä mua kattoo takasin!

Täytyy kyllä antaa mun perheelle palautetta, ne on ollu niin mahtavasti mukana tässä! Pikkuveljelle voin aina puhua treeneistä, se jaksaa kuunnella. Isosiskosta kerroinkin jo, se antoi henkisestikin taas sellasta voimaa ja positiivisuutta kun läheinen ihminen kertoi kannustavia kommentteja tähän suuntaan, eikä tuominnut. Ja äiti on ollut niin mahtava, kun se on ymmärtänyt tän homman idean. Ihan mahtava juttu! Ihanaa, kun on tällaiset tukijoukot mukana! Ja Heimo, voi se on ollut niin mahtava! Se kertoo rehellisesti, missä vaiheessa mennään, onko tullut kehitystä jne. Heimo on tullu mun kanssa treenaamaan niin salia ku aerobistakin ja siitä oikeen huomaa, kuinka se haluaa olla läsnä noissa treeneissä. On niin ihanaa, kun ei yksin tartte treenata ja treeneissä voi kertoa miltä tuntuu! Uimassakin kun oltiin yks päivä, niin olin jo suht väsynyt, kun Heimo tuli uimaan viereiselle radalle, ja ui aina mun kohdalla, helminauhan toisella puolella. Se oli läsnä ne viimeset kierrokset, ja se tuntu kyllä ihan mahtavalta. Ja parasta on, että se on mukana kaikissa näissä käänteissä, niin onnistumisissa ku epäonnistumisissaki, hyvissä ja huonoissa päivissä, kaikissa tunteenpurkauksissa eikä se koskaan sano, että ei jaksa kuunnella. Se jaksaa aina kuunnella. <3 Se tulee kisaankin mukaan, mikä merkkaa mulle tosi paljon! En unohda koskaan, kuinka joku ihminen voikin olla toisen tukena! <3

Siitä puheen ollen, Heimolla on tänään synttärit! PALJON ONNEA MAAILMAN PARHAALLE HEIMOLLE!! <3<3<3 Maailman paras ja ihanin Heimo pääsee tänäänkin vetään vuosisadan vatsarääkkiä mun kans, huh huh että tuleeki kovat treenit!

Eilen oli myös Ernon nimipäivä, onnea rakkaalle Erno-vauvakonnallemme, joka kasvaa joka päivä hienoksi kilpikonnaksi. Söpöläinen söi eilenkin taas hiirenpoikasen hyvällä ruokahalulla. Minä en sellaseen kyllä koskisi, mutta tuo syö hyvällä ruokahalulla, kun ei raukka paremmasta tiedä, heh!

No joo, mä lähmen nyt valmistautumaan salille ja tutustuun tän koneen saloihin, kuinka tää pelittää. Ihan ihme juttuja kyseli jo ekan käynnistyksen ohessa. On tää jännää!

Ihanaa viikonloppua kikille! Ens kerralla pyrin jo laittaan kuviakin! ;)

-Suski-

torstai 20. helmikuuta 2014

Muutoksen tuulet puhaltaa...

Nyt sitte on sitä vähän specifimpää päivitystä, mitä lupailin jo tuos alkuviikosta. En oo kerenny hetkeen kunnolla kirjotteleen, on täs ollu kaikennäkööstä rautaa tules viimeaikoona! Eteenpäin on menny enemmän tai vähemmän onnistuneesti ja pieniä kaatumisiaki on tapahtunu, mut pystys ollaan jälleen!

Ruokailut on muuttuneet tosiaan niukemmiksi. Se on vaatinu pientä pohdiskelua ja itsetutkiskelua, koska mitään helppoo tää aika ei todellakaan oo ollu! Nälkä on ollu oikeestaan koko ajan ja kroppa on huutanu ravintoo, välillä oon huutanu itekin sitä ihan konkreettisesti!

Viime viikon perjantaina sain aika himmeet allergiakohtaukset, mikä nostatti mulle lämmön. Siinä sitte heikkona hetkenä tempaasin muutaman karkin naamaan. Ja ihan niinku se ei ois riittäny, niin lauantaina sama homma, muutama namu meni suusta alaha. Ja KYLLÄ, kaduttaa! Sen jälkeen oli melkoosen itsetutkiskelun paikka ja mun piti oikeen kysyä iteltäni, et haluunko mä fitness-alalle vai en. Jos haluun, mässyjen syömisen on loputtava. Ja niin mä tein sen päätöksen: enää en anna itteni retkahtaa milliäkään. Ja sillä tiellä oon pysyny, oikeen peräti pian viikon, heh. Heikkoja hetkiä tuli jo sunnuntaina, ja ne jatku monta päivää. Vasta eilen keskiviikkona olo alko tasottuun ja en ollu niin mielettömän ruoanhimon vallassa jatkuvasti. Tänään torstaina on taas ollu vähän vaikeempi päivä eilisen selkätreenin tiimoilta, ja nälkä on jälleen kovempi. En oo silti antanu houkutukselle periksi, vaan oon syöny justiinsa sen mitä saanki syödä, en enempää enkä vähempää. Voin sanoo, et kyllä tällä alalla toi ruokailupuoli on se kaikkein vaikein osuus.

Pitää muuten täs ohimennen mainita, et kyllä toi Heimo on hyvä opettaan! En oo koskaan osannu tehrä niin yksinkertaasta asiaa, ku paistaa kananmunaa pannulla. Heimo mua on ny vähän valistanu täs asias, ja mähän onnistuin ku onnistuinki yks aamu (oliko sit vaan onnekas sattuma vai osasinko ihan oikeesti) paistaan kunnon munalättysen! Olin niin ylpee itestäni ja tästä pienestä onnistumisesta, että pitihän siitä munasta nyt kuva ottaa!

Eiks oo upee!
Minun eka onnistunut muna!
Hehee..

Kyllä salillakin kysytään pääkoppaa kivun ja tuskan yllättäes, mutta se sentään hellittää hyvin nopeesti sarjan päätyttyä. Nälkä ku on, niin se ei hellitä ennenku saa syödä. Pahimmillaan nälkä yllättää jo alle puoli tuntia edellisestä ruokailukerrasta, ja siinä sitte oottelet sen 2,5 - 3 tuntia seuraavaan ruokaan, kiukkuusena ja nälkääsenä. Kyllä se on dieetti mikä kasvattaa itsekuria ja kysyy päättäväisyyttä, jos mikä! Vaikein osuus ei kuitenkaan mun ymmärrykseni mukaan oo takana, vaan se on edessä. Valkun mukaan nälkä tulee kovenemaan tästä. Hippa hei! Sillon pitää jo keksiä jotain niin kehittävää tekemistä et saa ajatukset pois siitä ruoasta. Nytkin ne pyörii syömisessä melkein koko ajan, nälkä kun on!

Ja sitä mukaa kun nälkä kasvaa, kovenee treenitkin! Palautuminen on koetuksella. Oikeestaan kaikki on nyt mun kropassani koetuksella ja voin vaan kiittää, et mulla on noin huumorintajuunen mies. Oikeen ku kiukuttaa, se heti palauttaa maanpinnalle ja kysyy 'mikä on?', jolloin mä taas ehdin hetken hengähtää miettimällä, piru ku nälättää! 

On se ihana! <3


Viimesen viikon oon haaveillu ihanista leivonnaisista ja leivistä ja miettinyt, et niitä pitää syödä sitte dieetin jälkeen kun saa luvan. Ei roppakaupalla, mutta pikkuisia määriä. Mikäli oon asiasta sillon enää samaa mieltä. Oon kuullu et moni kovala dieetillä ollut ei enää ees lähre mihinkään höttöruokaan koskemaankaan sen vaivan jälkeen, mitä on oman dieettinsä kans nähnyt. Ne jotka luovuttaa kesken, koskee sitte niihin höttöihin oikeen olan takaa. Näin oon kuullut, mut faktaa tää ei tokikaan ole. Aika näyttää, miten se on mun kohrallani sitte, onko tämä paikkaansapitävää kuulopuhetta ollenkaan. Ne kun harvemmin ovat, nuo kuulopuheet, paikkaansapitäviä ollenkaan.

***

Gripit sain tosiaan tilattua maanantaina, ja eilen tuli postilta ilmootus, et ne on saapuneet! Tosi nopeeta toimintaa, ku alle kahres vuorokaudes tulivat perille! Niitähän piti päästä heti salille kokeileen, ja nehän ajo asiansa oikeen hyvin! Vetoremmit saa jättää narikkaan jatkos, näillä pärjätään hyvinkin pitkälle! Väri ja kokokin oli just oikeet, ja olin niin hehkee ja ilonen eilen ku olin menos salillepäin, etten tienny miten päin olisin ollu! Pistän tähän alle kuvan minun ihan ihka omista gripeistäni!



***

No mitäs, treenit on tosiaan koventunu, joten gripitki tuli oikeen hyvään saumaan mulle asti. Viime viikolla ne treenit tosiaan näytti paperilla kovemmilta mitä käytännössä. Eilisen selkätreenin osalta voin sanoa, että se ainaki näytti paperilla paljon kevyemmältä mitä se oli sitte käytännös. Siinä kysyttiin jo tahtoa ja mielenlujuutta, mutta hienosti klaarattiin se treeni läpi! Yhren liikkeen kans on vielä pikkaasen hiomista ja järjestyksestä tyätyy pitää kiinni kynsin ja hampain. Muuten ihan yksinkertaanen treeni. Täyttä puhkumistahan se on, mutta sitä mä oon kaivannutkin!

Eilen oli tosi kiva mennä salille, kun sinne oli muodostunu asiakkaista ja työntekijöistä kisakatsomo! Söin siinä ennen treeniä koska ruoan aika oli, ja samalla kattelin kuinka Suomi sai hiihdossa kultaa. Mahtava suoritus, hienoa! Tulin kyllä tosi hyvälle mielelle, varsinkin sitten kun kuulin että Suomi oli saanut hiihdossa myös hopeaa. Ja ihan ku tämä ja grippien saapuminen ei olis riittäny, niin Suomi menee voittamaan Venäjän jääkiekossa, ai että oli mahtavaa! Kattelin siinä viimeset minuutit peliä ennen suihkuun menoa, ja oli tosi mahtava fiilis, kun matsin päätteeksi kaikki anto Suomen pojille aplodit. Kyllä tää suomalaasten urheiluhulluus on niin vertaansa vailla!

Ai että oli kyllä niin ihanaa, kun eilen meni kaikki niin nappiin! Tuli gripit, Suomi pärjäs urheilus, treeni oli mitä haastavin ja salilla siinä kisakatsomos tuntu pitkästä aikaa, et oli osa jotain porukkaa. Vaikkei nyt konkreettisesti ollutkaan mikään ystäväpiiri, mutta sai jutella ihmisten kans ja olla yhdes iloonen Suomen menestyksestä, se teki kyllä niin hyvää! Lisäks kova treeni autto päästään höyryjä pihalle, joten oli niin ihanan levollinen mieli eileen illalla, ku kotona istuskeli sohvalla salin ja ruokailun jälkeen ja katteli telkkaria. Mä oikeen NAUTIN olostani sillon!

Nyt oottelen niin innolla (ja pelolla) huomista etureisitreeniä, se ku on muutenki ollu se viikon pahin. Se on kans tosi kovanoloonen treeni, jossa yhtä sun toista asiaa on viety ylöspäin. Voi vitsit siitä tulee niin mahtavaa! Mun pitää vielä päästä pyörällä siitä sitte illaksi kotiin, joten sovittiin jo Heimon kans et saan lainata sen pyörää, kun se on paljon köykääsempi niin viedä ku ajaakin. Sitäpaitsi mun pyörällä pyöräily ottaa paljon enemmän etureisille ku Heimon pyöräs, siinä se vie takareisille korkeusasetustensa vuoksi sitä rasitusta. Eli aika selkee valinta. Onneks Heimo anto luvan lainata sitä. Nauro vaan et 'ei sun tuollasia tartte kysellä', hih!

***

Meillä on tuplasynttärit lauantaina ja ollaan kutsuttu muutamia läheisimpiä kavereita sinne. Suuri osa kyllä peru tulonsa kun oli sovittu jo jotain muuta, mutta ainakin osa pääsee tulemaan! Ihan mahtava ehtoo tiedossa! Mä oon maanantaina alottanu täällä kämpillä kunnon siivousurakan! Oon siivoillu kaappeja ja laatikoita, pääasias työhuoneesta ja vähän olkkaristakin. Paljon tavaraa on menos varastoon ja muutenki yleisilmettä on saatu paljon mukavammaksi! Heimo otti ja imuroi tuos alkuviikosta, ja mä imuroin ja pesen kaikki tasot vielä perjantaina. Kyllä kiiltää kämppä ku vieraat saapuu!

Vielä on vähän pyykkiä kuivamas
ja keittiös elämisen merkkejä.
Eiköhän nuo saada hoidettua pois
päiväjärjestyksestä lauantai-iltaan mennes. 

Olkkarin tasoaki vähä järkkäilty, hih!


En oo ottanu tästä mitään stressiä silleen et joka päivä olis ihan himmee työpäivä siivota, vaan oon joka päivä tehny aina vähän. Jonain päivänä vaihdellu verhoja, kahtena päivänä siivoillu kaappeja ja laatikoita. Eli aika pienimuotoosta tää on ollu tää siivoominen mut ei sen tartte niin mieletööntä ollakaan silloon, ku perussiisteys on pidetty yllä koko ajan. On täällä jo niin siistiä, että kynttilöitä on saanu poltella ja fiilistellä siisteistä pinnoista ja silmää miellyttävästä kämpästä.

On se kivaa, ku oikeen laittaa ittellensä jonku tehtävän, niinku esimerkiks just nyt tän siivoomisen. Tulee jokaselle päivälle vähän sisältöö! Eilen oli vielä sali siihen päälle, joten ohjelmaa oli eilenkin ihan iltaan asti! Huomenna kans on kiirus päivä, ku pitää tehrä sali, ja sit vielä imurointi ja tasojen pesut. Heimolla on itellään työkiireitä, joten tää ny vähä lepää mun harteilla. Mut ei siinä, eipä mulla oo työtä niin mulla on kyllä aikaa, salin ohella!

Ollaan suunniteltu kunnolla tarjoiltavaa sinne juhliinki. Eilen Heimo väsäili siinä porkkanakakun jo valmiiksi, nyt se odottaa tuola täytteitä ja koristelua. Mun pitää huomenna sen kaiken muun touhun lisäks hakee kaupasta tarjoiltavia, viime hetken piirakat sun muut, jotka voi sitte vaan uuniin heittää. Nam nam! Toki mä en voi syödä enkä juoda mitään ylimääräsiä sielä pippalois, mut se ei mua haittaa! Pääasia et ihanat läheiset ja ystävät tulee paikalle, se riittää mulle! Hiilihappovesi on esimerkiks aivan hyvä limsan korvike. Ei mun suus limsa (cocis) oo koskaan oikeen miltään maistunukkaan muulta ku siltä hiilihapolta, joten mulle on aivan sama kumpaa mä juon. Ja noi herkutki on aina saanu mun mahan vaan sekasin, mä harvemmin syön muutenkaan oikeestaan mitään illanviettojen aikana, joten ei paljoo vaikuta mun elämääni. Onhan mulla ne omat herkkuni sitte, joita mä saan omalla ajallaan syyä!

On sieltä muutama vastaväitekin tullu jo, mutta tiukasti aion pysyä täs linjas. Luotan täysin valmentajaani, joten asiasta ei neuvotella. En mä tiedä kaikkee mitä mun kropassa tän dieetin aikana tapahtuu joten turha mennä riskeeraamaan mitään. Valkku taas tietää nää jutut ja jos se sanoo miten tehdään, niin  silleen sitte tehdään!

***

Kun se pahin niukan ruoan aiheuttama olo hälveni, niin mun olo on ollu hirmu kevee! Oon jotenki onnellisempi ja oloki on puhtaampi. Tietysti oon ärtyny vähän väliä ku on näläkä, mut silti on jotenki sellanen olo, niinku kolmasosa kaikkee p*-juttuja olis otettu musta pois. Muutenki elämä on ny pyyhkiny hyvin. Tai vaikka on tullu tosi paljonki vastoinkäymisiä, niin oon vaan onnistunu ne sivuuttaan pois mieltäni mustaamasta ja yleisolotilani on jotenki tosi hyvä! Eli on tästä muutaki ku haittaa! ;)

En tiedä onko noi Luna ja Nova ottaneet musta mallia, samoin ku Erno. Syövät niin vähän nykyään. Heh, heh! Oikeesti niillä taitaa kaikilla olla pieni paastoaika meneillään, mut on naurattanu, et samaan aikaan ku mulla on tää dieetti, vähentää meillä kilpikonnatki syömistään, ja vielä iha itee! KUVA

Luna ja Nova ei nimittäin oo nyt kolmeen päivään syöneet. Tänään löysin sitte Lunan rouskuttamasta salaattia ja porkkanaa, ku oon täs touhaallu muutenki. Ei tainnu kaveri päästä kauneusunilleen mun koluuttamiseltani, joten lähtikö sitte tylsyyksissään syömään tajuttuaan, et ei oo moneen päivään syöny?!



Nova makaa edelleen lämppärin läheisyydes. Se syö tosi harvoin tällaasina aikoona. Kyllä mä en jaksaasi tuollaasta superpitkää paastoa kahresti vuodes, hyi olkoon! Jos miettii et sais syyä vaan kerran kolmes päiväs tai pahimmillaan kerran viikos, niin ei kiitos. Mut siks mä en ookaan kilpikonna.


Erno nyt syö lihaa muutenki vaan jokatoinen päivä tai muutaman päivän välein, vähän kuinka sille uppoo se ruoka. EIleen sitte ei menny ku puolikas hiirenpoikanen, vaikka ei ollu kolmeen päivään syöny mitään. En tiiä sitte mikä sen naamaa nyppi, mutta tyytyväänen näytti olevan. Yritin pitää sitä normia pidempään sielä ruokailuastiassaanki, ja kyllä se sitte vielä vähän suostu syömään, mutta ei menny koko lihaa. Toki meillä on siirrytty nyt isompiin hiirenpoikasiin, et oliko siinä vaan niin hyvin tavaraa sitte. Näytti olevan melko pyöree yksilö muutenki!

***

Täs siivoilles löysin mun vanhan digikameran, mun ekoja pinkkejä ostoksiani! Mä oon ennen inhonnu pinkkiä väriä, ja sitte se väri alko pikkuhiljaa hiipiä mun värilistalle tuos parinkympin jälkeen, ja nythän mä oon jo armoton pinkki-fanittaja! Se on ihanan lämmin ja pirtsakka väri! No tosiaan, en oo voinu sitä kameraa käyttää, ku akkulaturin piuha on jossain ihme rytinäs kadonnu sen siliän tien! Mua on harmittanu niin paljon, ku se kamera on ollu niin mahtava! Pieni ja kätevä, ja kulkee joka tilantees mukana! Tuota järkkäriä ei oikeen voi esimerkiks illanviettoonkaan mukaan ottaa, heh! KUVA

Saa nährä, mitä kaikkia vanhoja kuvia sielä onkaan! Heimo sano et akku voi olla kuitenki pilalla jo, kun sitä ei oo päässy lataamaan pitkiin aikoihin. Mut et koneisto tuskin on menny pilalle. Ku mä pohriskelin et onkohan koneisto pilalla niin siihen HEimo tuumi et tuskin, akku vaan os joku on pilalle menny. Mutta aika näyttää, jahka vaan saan tuon koneen ladattua! Ihan ku ois saanu uuren kameran, heh heh. Ihan into piukeena täällä oottelen!

***

Sain muuten kisoihin ohjelmanki muokattua, ny ei tartte ku vaan innokkaasti harjootella ja ottaa aikaa, et menöökö se siihen puoleen minuuttiin, mikä on esityksen aikaraja. Harmi ku musiikkia ei tierä vielä, niin tietääs vähän et millä nopeudella tekee ja kaikkee, mut eiköhän se joku energinen musiikki kuitenki oo, näin mä vähän epäilen. Se selvinnee viimeistään sitte sielä paikanpäällä, heh!

***

No joo, jos mä ny tästä lähren takaasin siivoilemaan, täs olis vielä tunti aikaa ennen ruokaa. Sen jälkeen lähretään kauppaan, kun Heimo siitä pian pääseekin töistä. Pitäis löytää jotain päällepantavaa lauantaiksi. Meinaa kaikki farkut sun muut olla pieniä, ku on noi jalat kasvanu niin aktiivisesti. Ja mitään minihameita en tosiaan aio laittaa päälleni, ihan ei noi xs-minihameet enää istu, hih! Samalla kaupasta vähän ruokaa, niin pystyy taas syödä sovitusti ja oikein.

***


Ei muuta ku mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Moikka!

Suski